Yhä lisää ihmisiä tuli bussiin. Useimmat istuivat ja tuijottivat ilmeettöminä ulos ikkunasta. He eivät näyttäneet erityisen onnellisilta. Minulla oli äkkiä huono omatunto. He istuivat siinä ja olivat matkalla jonnekin, heillä oli sovittu tapaaminen tai jokin velvollisuus hoidettavanaan, ja he hoitivat sen. He eivät antaneet periksi eivätkä juosseet kaupan näyteikkunan läpi vain siksi, että olivat niin turhautuneita mahdottomaan elämäänsä, kuten minä olin tehnyt.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nuori Hajna-tyttö on juossut päin näyteikkunaa ja joutunut mielisairaalan suljetulle osastolle. Vartalon 160 haavaa paranevat ajan myötä, mutta mielessään hän hautoo edelleen itsemurhaa. Syrjäänvetäytyvä tyttö tutustuu pikkuhiljaa osaston muihin potilaisiin, kuulee traagisia elämäntarinoita, mutta ennen kaikkea oppii arvostamaan potilasyhteisön lahjomatonta rehellisyyttä. Hullujenhuone on vangitseva kuvaus depressiivisen ihmisen sielunmaisemasta.
"Poikkeuksellinen lukukokemus, josta viisastuu." – Klassekampen
