423020.jpg

"Ope ei kysy koskaan multa, vaikka viittaan, ja kun mä sain biologiaan kokeista ysin, se kysyi, olinko katsonut joltakin  vastaukset." – Kake<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Äiti on varmaan mielisairas. Se saa kauheita raivareita, ja se on kuristanut mua monta kertaa niin, että henki on ollut lähteä. Isä on ollut aina töissä tai matkoilla jossain ulkomailla." – Joel

 

"Mä vihaan sitä rehtoria. Se sano vaan, että pojat on poikia, että älä viitti. Että ihan kun mä olisin joku mamo, kun mä en pärjää pojille." – Kristiina

 

Miltä tuntuu koulukiusatusta, jolle ratkaisuksi ehdotetaan koulun vaihtoa? Kuinka keskittyä koulunkäyntiin, kun päällimmäisenä on huoli vanhemmista? Miltä ekaluokkalaisesta tuntuu joutua luokan syntipukiksi? Miten maahanmuuttajalapsi pärjää uudessa kulttuurissa?

 

Koulun arjesta puhuttaessa korostetaan jatkuvasti vaikeaa oppilasaineista, valtavaa erityistuen tarvetta ja oppimisvaikeuksia, muttei kerrota koskaan, miltä lapsista itsestään tuntuu. Tämä kirja syntyi opettaja Eija Reinikaisen tarpeesta puolustaa väärin ymmärrettyjä oppilaita ja muistuttaa, kuinka tärkeää työtä jokainen kasvattaja tekee.

 

Ajankohtainen puheenvuoro lasten ja kouluviihtyvyyden puolesta