"Tämä kirja kertoo minun lapsuudestani. Julmasta ja kauheasta mutta yhtä kaikki lapsuudesta. Lapsi ei tarvitse paljon säilyttääkseen rakkautensa elämään, kasvaakseen ja tullakseen aikuiseksi. Hän tarvitsee palan silavaa, makkaravoileivän, kourallisen viikunoita, sinisen taivaan, pari kirjaa ja lämpimän, inhimillisen sanan. Se riittää, siinä on enemmän kuin tarpeeksi." – Ruben Gallego<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Jotkut voivat pitää kirjaa surullisena, jotkut taas hauskana. Niin tai näin, Gallegon kirjan luettuamme julma ja pelottava maailmamme näyttää hiukan paremmalta ja valoisammalta. On kirjoja, jotka tekevät kipeää ja on kirjoja, jotka parantavat. Ruben Gallego on kirjoittanut kirjan, jokaa sekä tekee kipeää että parantaa. Hän kirjoitti pikkupojasta nimeltä Ruben. Pojan kärsimyksistä riittäisi jaettavaa meille kaikille. Hän kirjoitti miehestä, joksi tämä poika kasvoi. Tuska ja kärsimys eivät hävinneet, mutta miehestä tuli vahva ja hän oppi voittamaan tuskansa. Hän vangitsi sen ja puki sen sanoiksi. Mustat kirjaimet valkoisella paperilla. Valkoiset kirjaimet yöllä mustassa katossa. Valkoista mustalla.
Ruben Gallego syntyi Venäjällä ja eli siellä kammottavan elämän. Hän ei valita eikä etsi myötätuntoa, hän vain jakaa voimansa kanssamme. Siinä kaikki. Suuret kirjat auttavat ihmisiä jaksamaan. Tämä on yksi niistä.
