"Eurodirektiivi määrää, että lehmien on päästävä ulos vähintään kuudeksikymmeneksi päiväksi vuodessa harrastamaan itselleen ominaista liikuntaa. Vankiloissakaan ei ole liiemmälti henkilökuntaa, mutta silti vangitkin pääsevät lakisääteisesti joka päivä ainakin puoleksi tunniksi ulos kävelemään. Siis laki takaa vangeille ja lehmille oikeuden raittiiseen ilmaan. Vanhuksia varten ei lakia ole. Suomessa on tuhansia vanhuksia, jotka eivät ole päässeet vuosikausiin ulos."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Millaista on elämä vanhusten hoitolaitoksissa Suomessa? Helpot ja vaikeat potilaat, hyvät ja huonot hoitajat, ahneet ja rakastavat omaiset? Tulevaisuuden hoitaja: ihminen vai robotti?
Tarja Tallqvist valmistui lähihoitajaksi ja käynnisti Suomen suurimman kansanliikkeen hoitajien työolojen parantamiseksi. Hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvassa kirjassa kerrotaan hätkähdyttävistäkin kokemuksista hoivakodeissa, kroonikko- ja dementiaosastoilla, Alzheimer-kodeissa ja kotikäynneillä. Syntyy todellinen kuva hoitajien ja vanhusten maailmasta kaikkine järkyttävine, mutta myös myönteisine, jopa hullunkurisinekin piirteineen.
Millainen on dementiakodin päivä? Entä yö, jolloin hoitaja on yksin vastuussa muistamattomista ja levottomista potilaista? Miten vanhus, hoitaja ja omainen kohtaavat kuoleman?
Lisäksi puheenvuoron saavat yksinään asuvat vanhukset, joiden ainoa kontakti ulkomaailmaan on alati vaihtuva kotihoitaja. Tarinansa kertovat myös omaishoitajat – he jotka ovat aina vuorossa.
