Kymmenen kilpailijaa. Kolmekymmentä kameraa. Neljäkymmentä mikrofonia. Se on todellisuustelevision arkea. Mutta tämä ei ole: Yksi murha. Lisää tulossa.
Ylikomisario Coleridge ei ole verityöstä yllättynyt. Hän on 55-vuotias vanhan koulukunnan poliisi, joka viettää vapaa-aikansa Shakespearen näytelmiä esittävässä harrastajateatterissa. Hän itse olisi valmis päästämään päiviltä jokaisen näistä omahyväisistä, sivistymättömistä ja barbaarisen tyhmistä kokopäivänarsisteista, joiden tyhjäpäisyyttä televisio syytää hänen niskaansa.
Yhtä asiaa Coleridge kuitenkaan ei ymmärrä. Kuinka kukaan voi tehdä murhan suljetussa studiossa ja suorassa lähetyksessä, kymmenien kameroiden ja miljoonien silmien edessä? Ja tehdä sen jäämättä kiinni?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
