On vuosi 2058 ja heinäkuun viimeinen ilta. Eve Dallas ja Roarke viettävät kuherruskuukauttaan avaruudessa. Vielä on muutama pyörryttävän kiihkeä päivä jäljellä! Keskellä yötä hääparin ovelta kuuluu vimmainen koputus. Sisään hoippuu nuori insinööri, joka on kauhusta suunniltaan. Hänen huonetoverinsa - hänkin nuori tietotekniikkainsinööri - keikkuu hirressä kattokruunusta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kaikki viittaa itsemurhaan, mutta miksi miehellä oli niin hurmioitunut hymy huulillaan? Järkyttynyt Eve ei voi olla miettimättä asiaa. Kun nuoripari palaa maahan, haltioituneet itsemurhat jatkuvat. Mikään ei näytä yhdistävän tapauksia toisiinsa. Sitten ruumiinavaus todistaa, että kaikilla vainajilla oli pieni palovamma aivoissaan.
Määräsikö geneettinen poikkeama uhrien kohtalon? Mikä osuus oli ulkoisilla ärsykkeillä?
Neljännessä romaanissaan J. D. Robb (alias Nora Roberts) pohtii kutkuttavasti suggestiota ja ihmismieleen vaikuttamista.
OMA ARVIO:
**
