2102692.jpg


"Huoneessaan Davi kuulee puoliavoimen oven takaa, miten tavattoman paljon ihmisiä esiintyy aikuisten puheissa. Kuolleet ja elävät juoksevat esiin kuin teatterin lavalle. Suku ja ystävät, skandaaleja ja rakastavaisia, kaikki pyörii yhtenä seoksena kuin iloinen tanssi."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta tummat pilvet uivat jo kaupungin yllä. Isän bakeliittiradio syytää kiihkeää puhetta, ja varjot äidin silmien alla syvenevät.

Bo Carpelan kuvaa koskettavasti pojan kasvuvuosia 1930-luvun Helsingissä, herkkää lapsuusaikaa, jolloin kaikki meissä saa alkunsa. Hänen universaalin tekstinsä lumo on vastustamaton.

 


OMA ARVIO: 

***