Viisas kertomus äidistä ja tyttärestä, naisista ja miehistä, rakkaudesta ja väkivallasta.

”Olen juuri ymmärtänyt miksi naiset ovat sellaisia kuin ovat. Itsepäisiä kuin synti, rakkaudennälkäisiä, voimakkaita kuin ikikallio ja heikkoja kuin ruoho tuulessa.”

Nuori, vapaa ja rakastunut Katarina kaipaa läheisyyttä, mutta haluaa silti säilyttää itsenäisyytensä. Elämän etsiminen on kesken ja maailma mahdollisuuksia täynnä. Kun Katarina sitten huomaakin olevansa raskaana, lapsen isä reagoi uutiseen lyömällä Katarinan tajuttomaksi.

Sairaalassa Katarina ymmärtää oman ja äitinsä elämän sanankaltaisuuden. Hän on perheestä, jossa isä pahoinpiteli äitiä järjestelmällisesti – eikä Katarinan ole ollut helppoa antaa anteeksi äidilleen hänen alistumistaan.

Miksi miehet lyövät, miksi naiset antavat lyödä? Haavoitetuista tunteista on vaiettu kauan, mutta tulevaisuuden vuoksi äidin ja tyttären on kohdattava toisensa ja uskallettava puhua.

 

OMA ARVIO:***