Reetta vapautuu vankilasta ehdonalaiseen ja asettuu asumaan yksin elävän isänsä luokse. Hän välttelee ihmisiä, hoitaa isän talouden, puhuu vähät puhelunsa äitinsä ja sisarten kanssa. Imatrankoski, sen vedetön uoma ja aika ajoin toistuva koskinäytös vetävät häntä vastustamattomasti puoleensa. Reetta lukee koskeen liittyviä tarinoita, jotka muuttuvat hänelle elävämmiksi kuin hänen oma elämänsä. Miksi koski kiehtoo häntä? Pakeneeko hän syyllisyyttään? Löytääkö hän lopulta vapauden?
”Kuinka voi ylittää sellaisen, jonka pelkkä olemassaolo huimaa ja saa koko ruumiin vapisemaan?”
Kiehtova, intensiivinen romaani, joka sieppaa mukaansa kosken lailla.
OMA ARVIO:***
