Olga kestää kylmää. Hän maalaa taulujaan hylätyssä lasitehtaassa villasormikkaat kädessä, vaikka värit välillä jäätyvätkin ja jäljestä tulee raskas.
Mies ei kylmää kestä, ja hänen pappilassaan onkin keskuslämmitys. Hän on Olgan rippi-isä ja rakastaja, rikoskumppani ja anteeksiantaja, joka uskoo, ettei totuus kaadu, vaikka ihmiset vähän sivuun menisivätkin..
Mutta Olga etsii omaa totuuttaan. Janoaa sovitusta ja toisen naisen miehen rakkautta. Vihaa vaimoa, kaiken kärsimyksen aiheuttajaa. Lukee Raamattua kuin takiainen. Elää aina vain yksin, mutta niin räjähtelevän intohimoisesti, että tulee raskasta jälkeä.
OMA ARVIO:*
