”Äänet muuttuivat. Aikaisemmin oli kuulunut pehmeitä askelia, jotka kulkivat pensaikossa edestakaisin kuivien lehtien yli. Iris pysytteli niin hiljaa kuin ikinä. Rapaiselta tieltä kuului polkupyörän suhahdus, mutta hän ei katsonut. Hän oli paennut leikkikentältä, mutta metsässä oli hirviöitä.”

OMA ARVIO:***