Macha ottaa aamuvarhain valokuvan Saint Sulpicen aukion ainoasta valaistusta ikkunasta. Tuokion päästä valo sammuu, ja Macha ottaa toisen kuvan. Hän ei näe miestä ikkunan takana, ei sitä kuinka tämä särki pähkinöitä, sai sairaskohtauksen, kaatui ja lamppu rikkoutui. Miehen nimi on Henri, ja siirrymme seuraamaan hänen hautajaistensa järjestelyjä. Hautausurakoitsija on rakastunut tyttöön, joka paljastuu Henrin tyttärenpojan tyttöystäväksi, jonka pianistinura ei ota käynnistyäkseen toisin kuin ensikonserttiinsa valmistautuvan Isabellen, jonka isä tuntee Machan galleristiystävän, joka ihastuu Héloïseen, joka suunnittelee Henrin kuoleman aamuna häitään Saint Sulpicen kirkossa, jonka aukiolla on aina paljon puluja, joita Philippe kuvaa kirjassaan, jota France näkee naisen lukevan metrossa…
Väreilevä kaupunki on sattumien ja elämänkohtaloiden ketju, jonka toisiinsa linkittyvät renkaat sulkevat kukin sisälleen oman pienoismaailmansa. Kuuden helteisen toukokuun päivän aikana näennäisen irralliset elämänsäikeet lomittuvat, ihmisten usein itse sitä huomaamatta. Väreilevä kaupunki on hetkessä elämisen kirja, jossa suunnitelmat haihtuvat, kääntyvät onneksi tai surumieleksi elämän pienten oikkujen edessä.
OMA ARVIO: ***
