Kaksikymmenluvun tunnelmia pikkukaupungin kaduilla, makuukamarien hämyssä ja salien palmun varjossa
Aurinkoisilla pihoilla ja varjoisissa puistikoissa eletään alkukesän leppeätä, sireenintuoksuista päivää. Leskeksi jäänyt lyseon rehtori Yrjö Martiskainen on nainut tyttökoulun punatukkaisen ranskanopettajan Inga Forssin, koulutyttöjen haaveiden kohteesta, maisteri Martti Fagerista on tullut tiukkailmeinen suojeluskuntapäällikkö, rouva Ramstedt on muuttanut pois paikkakunnalta naituaan kirjeitä lähettelevän merikapteeninsa ja Liisu on lähtenyt Amerikkaan ja postittelee sieltä haltioituneita kirjeitä Martiskaisen piialle. Muoti vie naisilta muodot, pitkiä hiuksia leikataan polkkatukaksi ja pikkukaupungin kaduilla näkyy automobiileja.
Sininen hatturasia on itsenäinen jatko Terttu Autereen esikoisromaanille Kirjepostia. Kirjan tapahtumat mahtuvat jälleen yhteen päivään, mutta takaumien ja muisteluiden välityksellä lukijan silmien eteen piirtyy värikäs kuva kuluneiden vuosien tapahtumista. Osa päähenkilöistä on kadonnut näyttämöltä, mutta monia tuttuja tulee vastaan pikkukaupungin kaduilla. Aikakauden ilmapiiri valloittaa ja tempaa mukaansa, ja kirjan lämmin tunnelma pitää otteessaan pitkään.
OMA ARVIO: **
