Tämä runokokoelma jäi Juice Leskisen viimeiseksi. Sen säkeistä aistii uupumuksen; runoissa on kipeää luopumisen tunnetta, mutta toisaalta niissä näkyy liikuttavan sinnikäs halu takertua elämän helmaan "…ne unelmat elävät yhä / ja tihkuvat voimaa aina tuoreina…"<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kosket on eräänlaista elämänsaldoa – itsekritiikkiä, muistoja ja tilitystä, raadollistakin tunnustusrunoa. Runoissa puhuu rehellinen mies, joka ei itseään ja tekojaan kaunistele. Mutta ei Juice olisi Juice, ellei hän kirjoittaisi myös rakkaudesta. Huikea on the road –odysseia starttaa Helsingin Sompasaaresta ja etenee Keski-Euroopan kaupunkeihin, maita ristiin rastiin. Se on rakkausmatka, jolla levoton mies hetkellisesti tyyntyy vastalöydetyn onnensa pieluksille.
Runoilijan tai laulajan "ammattitaito" on Juicen kohdalla jotain määrittelemätöntä. Läpi uran hänen verbaalinen kykynsä kertoi vaistonvaraisesta lahjakkuudesta, joka ei taipunut muotteihin. Juice oli lukenut mies, joka piilotteli kirjallisia salaviitteitä mutta turvasi myös paljossa ovelaan nokkeluuteensa.
Juicen kaltainen taiteilija otti vapauksia, mutta verbaalisten volttien jälkeen hän, mokoma, osasi myös taidon pudota jaloilleen.
