460722.jpg

Se voisi olla onnea: talo lähellä jokea, kaksi pientä lasta. Asko on ahkera ja yrittää pitää arkea pyörimässä, kiertää putkitöissä ympäri Porvoota. Hän odottaa lomamatkaa ja pyytää puolisoaan Eliisaa tarkistamaan rahatilanteen perheen tilikirjasta. Eliisa tietää sen tarkistamattakin, mutta hän ei pysty kertomaan totuutta miehelleen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Maksamatta ovat asuntolaina, kauppalasku, luottokorttilasku, Askon yrityksen velat ja jopa Lahjan koulukuvat. Ja sitten on ulosottoviraston kirje. Lapset rakastavat Eliisaa ja Eliisa rakastaa lapsiaan niin kuin kuka tahansa äiti. Asko rakastaa Eliisaa, Eliisan mielestä siksi, ettei hän ymmärrä vaimoaan ja tämän sairautta. Eliisa kuvittelee ymmärtävänsä miestään, lapsiaan ja itseään, hän on lakannut miettimästä aikaa ja sitä millaista on haluta olla kuollut. Mutta jostain näyttää tulevan valoa Eliisan elämään.

 

Kerran Asko on tullut kotiin haulikon kanssa, koska aseen omistaja ei ollut voinut säilyttää sitä omassa kodissaan. Haulikko on pantu piiloon mustaan jätesäkkiin eikä siitä puhuttu enää. Mutta Eliisa muistaa, että se on siellä. "En keksi kuinka selviäisimme tästä". hän miettii, "tämän kevään jokaisena aamuna olen pelännyt etten näkisi tulevaa päivää, iltaisin olen pelännyt nähneeni sen oikein."

 

Ja sitten se tulee, päivä jota Eliisa on odottanut. Päivä jolloin "en vajoaisi maata myöten vaan nousisin jalkeille ja vihdoin lakkaisin kannattelemasta taivasta harteillani."

 

Vihan päivä on Markku Pääskysen neljäs romaani.