Mies joka luuli vaimoaan hatuksi on menettänyt kyvyn tuntea esineitä ja ihmisiä näkökykynsä avulla, vaikka näkö sinänsä on tallella ja hän kyllä pystyy älyllisesti päättelemällä tunnistamaan mutkikkaatkin geometriset muodot. Vaimo osui paikalle mihin mies muisti jättäneensä hattunsa – siitä erehdys. Hänen lisäkseen kirjaa kansoittavat mitä merkillisimmistä aivotoiminnan häiriöistä kärsivät potilaat, joille aistit ja muisti tekevät julmia kepposia. Milloin jotakin puuttuu, milloin taas on kohtuuttomasti. Ruumiiton nainen on menettänyt lihas- ja asentoaistinsa, yhden noista kuudensista aisteista, joiden olemassaolo tajutaan vasta menetyksen myötä. Muuan mytomaani luo joka hetki maailmansa uusiksi, koska kärsii täydellisestä muistinmenetyksestä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mikä sitten tekee traagisista sairaustapauksista kiehtovaa luettavaa? Sacksin myötätunto potilaitaan kohtaan, kyky kuvitella miten he maailmansa kokevat, halu mahdollisessa määrin lievittää heidän osaansa. Ja armoitettu kertomisen kyky, joka tekee näistä potilaskertomuksista miltei kaunokirjallisuutta. Sacks panee lukijansa miettimään aivojen mysteeriä, pohtimaan mikä ihmisen lopulta tekee ihmiseksi, mistä minuus, sielu koostuu.
