Kuusikymppisen Marie Sharpin ratkiriemukas päiväkirja on brittihuumoria parhaimmillaan Todella upeeta ja Pokka pitää -sarjojen hengessä
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
"Ihmiset, jotka pyöräilevät kahdeksankymppisinä Mongoliassa tai alkavat yhdeksänkymppisinä harrastaa riippuliitoa, eivät minusta tosiaankaan ole mitään ihannevanhuksia. He ovat säälittävä esimerkki siitä, miten käy, kun ei hyväksy omaa ikääntymistään. He paheksuvat kyllä kauneusleikkauksia, mutta jahtaavat silti itse kadonnutta nuoruuttaan. Minä aion tehdä vanhojen ihmisten asioita, en nuorten."
Räväkkä Marie päättää, että hänen iässään ihmisen ei tarvitse enää miellyttää muita. Hän haluaa vanheta estottoman itsekkäästi - nauttia vaikka rennosti valkoviiniä ystäväporukan kanssa tai olla tekemättä yhtään mitään. Mutta sitten hänen elämäänsä ilmestyy kaksi vieläkin tinkimättömämpää henkilöä.