Kauko Röyhkä jatkaa Miss-Farkku-Suomella sitä omaelämäkerrallista, lähes tunnustuksellista tyyliä, joka vaikutti pääkaupunkiseudun rockpiireistä kertoneessa Silviassa. Röyhkä sijoittaa kirjoihinsa aina jonkun kirjailijan alter egon. Tällä kertaa hän on Välde, 70-luvun Oulun lukiolaispoika, joka haluaa rokkitähdeksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kirjan ahmaisee pikavauhtia, varsinkin kun siinä luodaan jännitettä seksin saamisen ja halun kohteiden pakenemisen ympärille. En tosin osaa sanoa, miten sukupuolisidonnaista Röyhkän kirjoista pitäminen on.
Miss Farkku-Suomi on kiinnostava rinnakkaisteos muutama vuosi sitten ilmestyneelle samannimiselle levylle. Saman teeman sisällä niillä on pieniä vivahde-eroja. Yhdessä ne syventävät toisiaan ja muodostavat eräänlaisen multimedia-teoksen. Levykin kuulosti kovasti kiehtovammalta kirjan lukemisen jälkeen. Röyhkä on jälleen kotonaan selvitellessään rock- ja kulttuuripiirien nokkimisjärjestyksiä osallistuvan antropologin otteella. Menestyjät vetävät puoleensa hännystelijöitä, jotka omana itsenään ovat mitättömyyksiä. Röyhkän kirja todistaa myös, miten jokainen on jossain määrin sokea (tai kuuro) sille musiikkityylille, joka on ensimmäisenä kolahtanut oikein kunnolla.
