Musta hahmo valkoisella taustalla. Aurinko oli melkein horisontissa. Siristin silmiäni nähdäkseni, kuka siellä oli. Näin että se oli nainen. Näytti siltä kuin hän nojaisi polkupyörään. Sitten tajusin, että se oli rollaattori. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ulkosaariston yksinäisyyteen vetäytynyt entinen kirurgi Frederik Welin kohtaa keskellä talvea yllättävän näyn: jäällä hänen talonsa edessä seisoo hievahtamatta hänen entinen rakastettunsa Harriet, jonka Frederik jätti neljäkymmentä vuotta sitten sanomatta sanaakaan. Nyt Harriet on tullut pyytämään, että Frederik täyttäisi kauan sitten antamansa lupauksen ja veisi hänet eräälle tietylle pohjoiselle metsälammelle.
Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa. Matka läpi talvisen Ruotsin on samalla matka Frederikin omaan menneisyyteen. Hän joutuu vihdoinkin kohtaamaan haamut, jotka ovat saaneet hänet eristäytymään maailmasta, ja ottamaan vastuun hirveästä virheestä, joka kerran muutti hänen elämänsä.
Kirjoittaessaan rakkaudesta, petoksesta ja vanhenemisesta Henning Mankell jatkaa ajatuksia herättävästi samoja teemoja kuin romaaneissaan Syvyys ja Kennedyn aivot.
