1265310.jpg

Pihapuu kertoo muistojen ajasta, jossa kesät olivat kuumia ja talvet pitkiä. Lumihanget olivat korkeita ja lapset hiihtivät kouluun. Katuvalojen sijaan tähdet saattelivat kylätiellä kulkijaa. Riikka Juvosen tekstit ja akvarellit hohdattavat lukijan lyhyiden tarinoiden ja tuokiokuvien kautta metsän siimekseen ja kesäiselle järvelle. Ne muistuttavat ajasta, jolloin luontoa kuunneltiin kuin viisasta puhetta. Pihamaalle lennähtänyt punatulkkuparvi ennusti pyryä. Kuovin huutaessa rantapellolla tiedettiin, ettei järven jää enää kantanut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Ilma on kuin lasia. Järveltä kantautuu perämoottorin ääni. Joku on ollut uistelemassa kuhaa tai kokemassa verkkojaan. Aamuvarhainen on kalamiesten aikaa. Ja niiden, jotka eivät malta jäädä nukkumaan."