Katri juoksi kohti jokea. Valkoinen ryöppy pyyhälsi kintereillä, mustat hiukset lensivät siipenä lumen seassa. Lähellä jokea Katri aivan kuin upposi rinteeseen. Hetken oli ihan hiljaista. Näytti kuin koivut olisivat kumartuneet ja yrittäneet irti juuriltaan. Sitten kantautui hätääntyneitä ääniä, kuului miesten matalia ja naisten kirkkaita ääniä. Sanoja ei erottanut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Hannes pyyhki myllyn ikkunaa nähdäkseen tarkemmin. Hän ryntäsi portaisiin, juoksi alas, työnsi oven auki ja lähti luistelemaan horjahdellen tuvan ja saunan ohitse äänten suuntaan.
Rannassa oli ihmisiä. Katrin tukka pilkotti piirin keskeltä. Äkkiä hänen huutonsa viilsi terävänä halki kuulaan ilman.
Maassa makasi Arttu.
Näky vangitsee murrosikää lähestyvän Hanneksen loppuiäksi. Hannes ei voi käsittää, miksi Arttu olisi mennyt jokeen, kun hän oli saanut omakseen Katrin ja edessä olivat häätkin. Kostiko morsiamensa menettänyt Kaarlo vai kostiko joku tämän puolesta?
Virta on väkevä balladi, jonka tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun lakeuksille. Poikuudesta aikuisuuteen kurottavan Hanneksen näkökulmasta kirjailija tutkii ihmismielen pohjavirtoja, ihmisen halujen irrationaalisuutta ja hänen seksuaalisuuteen heräämistään. Hän näyttää, miten ympäristö kontrolloi vedentuomaa ja miten se säätelee naisen ja miehen suhdetta. Hän kysyy: Mikä ihmisen mieltä kuluttaa, mikä on liikaa, mikä murtaa mielen padot?
OMA ARVIO: **
