Helenan isä muistaa Humphrey Bogartin liituraitapuvun kuosin ja John Waynen kuolemattomat lauseet, muttei sitä miksi hänen hotellissaan on huono palvelu. Optikkoliikkeessä työskentelevä Helena, kahden teinipojan äiti, on vuorotteluvapaalla ilman suurempia suunnitelmia, kun hänen on hyväksyttävä, että isän terveydentilalle löytyy tautiluokitus.

Alzheimerin riuduttamaa isää auttaa fiktio, josta löytyy myös hänen kestävin ja pisin ihmissuhteensa, rakkaus Norma Jeaniin. Tyttären seurassa isä siemailee portviiniä kristallilasista ja keskustelee sairaalasängyn reunalla rakkaimmista elokuvistaan.

”Kohti ääretöntä ja sen yli”, isäänsä surevaa Helenaa lohduttaa Buzz Lightyearin  sanoin hänen poikansa Topi, jonka kanssa he kinaavat sohvan syvyyksissä elokuvista. Samalla sohvalla köllöttelee myös Miettinen, ylipainoinen ja hellyydenkipeä mielenterveyshoitaja, joka kirjaimellisesti rysähti Helenan elämään erään ravintolaillan päätteeksi, juuri kun Helena oli päättänyt luopua miehistä, koska heitä ei voi annostella kaukosäätimellä.

Hyvä isä on lämmin ja inhimillinen kertomus keski-ikäisestä Helenasta ja hänen perheestään. Se on riemukas kannanotto nykypäivän tavoitehenkiseen ja ylipsykologisointiin sortuvaan elämäntapaan. Onko meidän aina opittava kaikesta jotakin, muistettava oikein ja täsmällisesti?

 

OMA ARVIO:**