”50-luku oli vielä köyhä, arka ja puritaaninen, täynnä edeltäjältään perittyä katkeransuloista melankoliaa ja toisaalta taas sillä oli pitkän talven jälkeisen huhtikuun illan haurasta toiveikkuutta ja jo kadotetuksi luullun onnen löytämisen kiihkoa.”
Totti Karpelan boheemi ja nostalginen päiväkirjaromaani vie lukijan juhannustansseihin, kiimakortteliin, Ruissaloon, kotibileisiin ja biljardipöytien ääreen. Nuoriso on juuri löytämässä James Deanin, blue jeansit ja rock´n rollin. Herkästi, tarkasti ja välillä runollisen kauniisti kerrotut seikkailut Turun kaduilta, toreilta, vesiltä ja naismaailmasta tuovat mieleen Jack Keronacin. J.D. Salingerin ja Mikael Niemen romaanit.
”Leenan kasvoilla kävi hymy. Se rupes hamuilemaan ovenkahvaa, mutta vetikin kätensä pois ja ojensi sen kohti tuulilasia. Volkkari oli kylmä auto kesät talvet ja sen ikkunat menivät helposti ohueen kylmänhikeen niin kuin nytkin. – On meillä puhelinkin, Leena sanoi samalla, kun sen etusormi piirsi numeroita etuikkunaan. Jalkakäytävälle päästyään Leena vielä kääntyi ja lähetti mulle lentosuukon. Mä katselin, kuinka se meni ulko-ovesta sisälle. Puhelinnumero alkoi haihtua lasista, mut se ei haitannut, Mä olin painanut sen visusti muistiini”.
OMA ARVIO: **
