Puna-armeija on vallannut Romanian, ja 17-vuotias Leo viedään pakkotyöhön Neuvostoliittoon. Hän on romaniansaksalainen, ja venäläisten mielestä syyllinen Hitlerin rikoksiin.

Viisi vuotta Leo lapioi hiiliä kemiantehtaan kellarissa. Konkreettiset havainnot – tarhamaltsan sitkeys, hiililapion sydämen muoto ja hengityksen kaltainen keinuliike – pitävät elämässä kiinni, kun nälkä on viemässä voiton.

Leirissä onnelliset muistot perheestä merkitsevät paljon, mutta vapautumisen jälkeen omille kokemuksille ei löydykään sanoja. Leo etääntyy läheisistään ihmiseksi, joka tanssii asunnossaan sokerimitan, tuhkakupin, kotiavaimen ja takinnapin kanssa. Lopulta kuitenkin juuri sanoista tulee Leon voimakkain ravinto ja syvin pelastus.


OMA ARVIO:  **