”Tänne kamariin ei ikinä paista aurinko, se tyrehtyy metsän taakse, ryömii sieltä pihan puolelle, kiertää talon äkkiä päästäkseen helisyttämään valoa tupaan ja yläkerran entiseen hellahuoneeseen, jossa nyt on kaksi sänkyä, toinen turhaan.”
Elina täyttää matkalaukkua tulevaisuuden haaveilla, mutta menneisyyden haamut pyrkivät mukaan. Helteisen kesän jokaiseen hetkeen kietoutuvat perheen sisäiset jännitteet ja tragediat sekä Elinan toiveet siitä, miten kaikki tulisi muuttumaan.
Ulla-Maija Paavilainen on aiemmin kuvannut terävästi suomalaisia naisia nykypäivän pyörteissä. Kylmä kamari näyttää riipaisevalla tavalla, mistä nämä naiset tulevat.
OMA ARVIO: **
