Riina Katajavuori piirtää kirjoituksessaan naisen, äidin, joka ehtii pitkästä aikaa katsoa itseään. Mutta ei yksistään omasta itsestä voi kirjoittaa. Olisiko se edes kiinnostavaa? Maailma, mennyt, muut ihmiset, läheiset, vilahtavat vääjäämättä mukaan. Kokoelmassa vaihtelevat yksityiskohtiin kiinnittyvät omakuvat ja laajempaa maisemaa tavoittavat runot. Arkinen konkretia ja kokemuksen äärettömyys kohtaavat. Innoittajana kokoelman kirjoittamiselle toimi Katajavuoren yhdessä Liisa Kallion, Salla Savolaisen ja Virpi Talvitien kanssa pitämä Omakuvapiiri, josta syntyi taidenäyttely Helsingin Lasipalatsiin.  

OMA ARVIO: