"Eikö meidän pitäisi säästää Tarmollekin vähän?", Ruut sanoi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
"Taitaa taas tulla niin myöhääN", Rauni sanoi.
"Tulee varmaan nakkikioskin kauttA."
Ruut ajatteli, ettei sanoisi mitään, mutta sanoi kuitenkin. Eikö se muka ollut siskon velvollisuus?
"Ei millään pahalla", Ruut sanoi "Mutta mies, joka tulee nakkikioskin kautta tuskin tulee töistä".
Rauni ja Ruut, nelikymppiset sisarukset, säälivät ja kadehtivat toisiaan taukoamatta, mutta eivät osaa päästää toisistaan irti. Eronnut Ruut seurustelee enemmän tai vähemmän varattujen miesten kanssa. Raunilla on sohvaperunana pahantuulinen insinööri Tarmo, kaksi lasta ja tiilitalo.
Regina Rask kertoo esikoisromaanissaan valloittavasti ja lämpimän ironisesti sisaruskateudesta, oikeista ja kuvitelluista lapsuuden vääryyksistä, yhteisistä muistoista, jotka muistetaan eri tavalla.
