Ensimmäiseksi lapset näkevät jalat. Mustikkavarpaat, joita kylmä merivesi huuhtelee. – Merenneito, Ilona huutaa tuulen yli. – Eikä ole. Se on joku juoppo, Vertti tietää. – Ei varmana ole. Humalaiset ei varmana lakkaa kynsiä!, Erika  keksii. Naisella on prinsessapuku ja tytöt tietävät heti, että se on morsiuspuku. Kädestä puuttuu nimetön.

 

Irronneita sormia ylikomisario Juha Heino on nähnyt ennenkin, muttei mitään tällaista: nuoren naisen huulet on ommeltu kiinni. Kauniita tikkejä paksulla langalla. Käy ilmi, että kuollut morsian on muslimiperheen tytär. joka on vihitty kristityn suomalaismiehen kanssa. Missä on sulhanen?

 

Epäilys kunniamurhasta saa Pii Marinin kuohuksiin. Hän alkaa kerätä lankoja käsiinsä, mutta keskittymistä hankaloittavat omat murheet. Suhde Heinoon on ollut katkolla jo kuukausia. Morsiamen ystävän vihje johdattaa Piin viimein ovelle, jossa lukee Varjo.

 

Tummaihoinen toimittaja Pii Marin on tullut lukijoille tutuksi Eppu Nuotion vetävistä trillereistä Musta, Kosto ja Maksu.

 

OMA ARVIO:***